Niin siinä sitten kävi, että meidänkin perheemme kasvoi kissanpennun verran. Kahdeksan vuoden miehinen "allergia" suli, kun hoitolan historian ensimmäiset löytökissan pennut näkivät päivänvalon. Unna nimesi pennut jo heti elokuun lopulla ja yhden pennun nimi on säilynyt luovutuspäivään saakka samana; selässä olevan ruskean laikun mukaan.

Ainoa, mikä pennun hankinnassa mietitytti oli koirien suhtautuminen.. Kaikki meni lopulta hienosti. Aatu, 7v Karkeakarvainen Saksanseisoja kumarteli jo heti ensimmäisenä iltana teräväkyntisen neidin edessä ja Piikakin, 4v Lyhytkarvainen Saksanseisoja, oli viikon kuolaamisen jälkeen hyväksynyt hiljaisesti tosiasiat! Laikku tuli taloon ja otti homman niinsanotusti haltuun. Se alkaa jo käyttäytyä kuin koirat konsanaan ja kyykyttää mennen-tullen-palatessa jokaisen itseään 50x suuremman hännänheiluttajan.

Meillä on nyt kissa! =)